TEHTÄVÄ: Kerää tälle sivulle mielestäsi hyviä kaunokirjallisten teosten aloituksia. Erittele, millaiset aloitukset tempaavat sinut varmimmin lukemaan.

 

"Lontoota lähestyi eräs apina. Se kyyhötti purjeveneen istuinkaukalossa suojanpuoleisella penkillä silmät kiinni, kumarassa ja villahuopaan kietoutuneena, ja jopa tässä asennossa se sai vastapäätä istuvan miehen vaikuttamaan pienemmältä kuin oli."

(Peter Hoeg: Nainen ja apina)

                                                                                       Ida

 

"Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa."

(Franz Kafka: Oikeusjuttu)

"Meidän pihalta näki tielle asti. Astan talon kohdalla tie teki mutkan ja hävisi puitten taa. Asta sanoi, että täysikuulla siellä metsätiellä juoksi kettu, jonka sen veli oli pikkupoikana kivittänyt kuoliaaksi. Äiti sanoi, ettei pidä uskoa kaikkea mitä Asta sanoo."

(Anna Rönkkö: Siskoaurinko)

                                                                                      Kaisa

Armon vuonna 1150, kun jumalattomat saraseenit eli maan pohjasakka ja Antikristuksen etujoukko olivat aiheuttaneet meille paljon tappioita Pyhällä Maalla, rouva Sigridin ylle laskeutui Pyhä Henki ja antoi hänelle ilmestyksen, joka muutti hänen elämänsä.

(Jan Guillou: Tie Jerusalemiin)

EN OLLUT KOSKAAN pahemmin miettinyt, millainen kuolemani olisi - vaikka viime kuukausina siihen olisi ollut syytä - mutta ikinä en olisi osannut kuvitella, että kuolisin tällä tavalla.

(Stephenie Meyer: Houkutus)

Minttu

 

"Keittiöstä puuttuu ikkuna. Muovi siinä on, reunoista lepattava. Me syömme retkipöydässä paneelikasojen keskellä: Risto minua vastapäätä, Suvi pöydän päässä.

(Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän)

"-Kädet ylös, senkin kyttäsika! Ääni yllätti minut, sillä käytävä oli vaikuttanut tyhjältä. Sitten näin takkien alta pilkistävät likaiset tennarit."

(Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö) 

                                                                           Marika

 

Hänellä oli tapana juosta suuren siirtolohkareen auringonpuoleiselle kyljelle ja painaa poskensa lämmintä kiveä vastaan. Joskus hän yritti halata kiveä ja nauroi onnellisena, kun se oli aivan liian suuri.

(Maarit Verronen: Kivenhalaaja)

--mikä kiire on nähdä maailman kaikki hyvä ja paha, ajattelin, kun astuin muoviseen läpinäkyvään tunneliin joka kaiken aikaa ylöspäin kaartuen johti laivaa.

(Raija Siekkinen: Nälkä)

                                                                     Minna

 

"Jotkut asiat alkavat ennen toisia asioita.Tämä oli pelkkä kesäinen sadekuuro, mutta se ei näyttänyt tietävän sitä itse, joten vettäsatoi kaatamalla kuin talvimyrskyssä."

(Terry Prachet: Vapaat pikkumiehet)

"Maaliskuun 5. päivä 1973, Daly City, California - Olen myöhässä. Minun pitää saada tiskit ajoissa valmiiksi, muutoin en saa aamiaista. Ja koska en eilen illalla syönyt mitään, minun pitää huolehtia sitä että saan jotain vatsaani. Äiti juoksee ympäriinsä karjuen veljilleni. Kuulen hänen tömistävän pitkin käytävää keittiöön päin. Kastan käteni polttavan kuumaan huuhteluveteen. Liian myöhään. Hän saa minut kinni siitä, että käteni ovat pois vedestä."

(Dave Pelzer: Pimeän poika)

Anne

" Taas kuljin unessa perhospuutarhassa, vesi solisi, sinisen ja vihreän hohtoisia perhosia laskeutui kädelle ja tukalle ja vaatteille. Ne olivat ahneita ja halusivat minusta jotakin, ja jos ihoni olisi ollut ohuempi, ne olisivat imeneet minut kuiviin. Olin vankina niiden keskellä, lasiovet oli suljettu, kivien välissä solisi puro. Sen reunoilla oli appelsiinin puolikkaita ja samoja ahneita perhosia imemässä niitä tyhjiin. "

(Eeva Tikka: Atlaskehrääjä)

" - Mitä tekisit jos tietäisit, että tämä on maailman viimeinen ilta?
- Mitäkö tekisin. Kysytkö sitä tosissasi?
- Kyllä, aivan tosissani.
- Enpä tiedä. En ole tullut ajatelleeksi. "

(Ray Bradbury: Maailman viimeinen ilta)

" Olen tavannut ihmisiä jotka nauttivat Englannin kanaalin ylityksestä; miehiä jotka voivat istua rauhallisesti kansituoleissaan ja perille saavuttuaan odottavat kunnes laiva on kiinnitetty laituriin, kokoavat sitten tavaransa turhia touhuamatta ja astuvat maihin. Tällainen ei onnistu minulta koskaan. Minusta tuntuu siitä hetkestä kun nousen laivaan että aikaa on liian vähän asettua aloilleen mihinkään. - - Kentien tämä kaikki on vain perintöä lyhyiltä sota-ajan lomilta, jolloin tuntui niin tärkeältä varata itselleen paikka laskuportaiden läheltä ja olla ensimmäisten joukossa nousemassa maihin jotta ei tuhlaisi kolmen tai viiden päivän loman kallisarvoisia minuutteja. "

(Agatha Christie : Neljä Suurta)