TEHTÄVÄ: Kerää tänne sellaisia vertauksia, metaforia, personifikaatioita ym., jotka kiinnittivät huomiosi.

Joitain esimerkkejä:

Oivallus hajosi keinuvan huoneen nurkkiin.

Katonrajassa kulki kirkkaita täpliä kuin vieraalla tähtitaivaalla.

Silmät olivat sokeat ja minättömät kuin pienet purkinkannet.

Tuuli tulvii taloon kuin syvä virta katiskaan.

Tunsin sekä syyllisyyden että anteeksiannon kulkeneen edeltäni miespolvia sitten.

Niiden [ahventen] punaiset silmät tuijottivat minua ja korkeaa hämärtyvää taivasta kuin kosteat kekäleet, jotka maailman avaruus uhkasi tukahduttaa.

Tunnen sisälläni kohahtavan tunteen kuin etäiseen vesirajaan lyövän paineen, pienen samean laineen, ja ennen kuin sanon mitään, käännän kasvoni valoisiin ikkunoihin, ulos, pois.

Harmaassa suuressa poplarissa ja paksusankaisissa silmälaseissa mies näytti akvaarioon teljetyltä isolta linnulta.

Voitonriumu kupli ja kihisi.

Valtavat alushousut olivat valahtaneet nilkkoihin kuin haljenneen kuumailmapallon kangas.

Lähtöpäätös oli sisällini kirkkaana kuin rihkamakoru suklaamunassa.

-Noora

Toinen särki läiski pyrstöllään vimmatusti kuin olisi yrittänyt karata uimalla taivaaseen, mutta pidättävä naula sojotti sen päässä kuin rivo paalu.

Välirikon näyttämöltä on siunaus poistua kulkuneuvolla, säästyy kaksijalkaisuuden laahustavalta paatokselta.

Ruissalon suuret puut sojottivat alasti.

--, siihen läpikotaisin hiljaiseen hetkeen vajonneena kuin poski Sovinnonvuoren sammaleeseen painettuna.

- Linda

 

Metsän takana radiomasto vilkkui kuin uuden Betlehemin taivaalla.

Ilmestyksen raskas nuoli viuhahti odottavan ajan halki, lävisti koppavan otsaluuni paukahtaen. Maisema tulvi pääni kammioon kesyttömänä. Tunsin turran ytimeni liikahtelevan heräävän eläimen lailla.

Jatkoimme äänettöminä kohti Tora-alhontien tornitaloja, joiden yllä tumma taivas lerppui kuin impotentti siipi.

Lähes yhdeksän kuukautta olen kantanut hänen hyppyään sisälläni ja voin väittää rintojeni poteneen ikävää. 

Se oli ammattimaisesti pystytetty touhukkuuden sermi, jonka suojissa kuolema uurasti kuin menetelmiään salaileva ylilääkäri. 

Ihmiset riiputtivat vaitonaisia minuuksiaan miehen ympärillä.

Lokakuussa voitokas elämä polki kaikin keinoin kuoleman lokaan.  

                                                                                                                       Ida

 Ei ole mitään viehtättävämpää kuin tarkastella kodin sisustusta, johon huonekalu toisensa jälkeen on ikään kuin entisestä elimellisesti kasvaen lisääntynyt sointuen sen kanssa niin kuin uusi tuore oksa yhä tuuheutuvassa puussa.

Kaukana kallioiden juurella kamerallaan sihtaileva tyttö näytti vaaleanruskealta pavulta. 

Katselin Katjan pyöreää ja hieman raskasta takamusta hänen kyykistellessään sulottomasti  kuin housuihinsa virtsaava nainen.

Siili nytkyttää etujalkojaan unissaan ravaavan koiran tavoin.

                                                             Janette                                

Suurista ikkunoista lankeava kirurgisen terävä auringonvalo korostaa sisustuksen pelkistettyäluonnetta.

Tuuli rytisee kahvilan ovesta kuin studiokulissin läpi, murjoo silotellun ajankuvan oransseissa hiihtotrikoissaan ja nalleneuleessaan, ylipainoisena, hionneena, epävarmasti hymyilevänä.

Vilkaisin pyörää vielä aidan takaa. Se hohti kuin pieni aurinko, vokotteli ohikulkijaa polkemaan.

Nojasin ikävääni kuin vaimon olkapäähän.                      

                                                                                                                                                                                                                                                             Heta 

 

Ajatus on kuin kahden hetken välinen liian ahdas tila.

Kellertävän valon liike ikkunan takana hidastuu, pysähtyy.

Hetki on hävyttömän kaunis. Kuin vissymainoksesta.

Vuonna 1905 vihityssä kirkossa on jotain lumoavan kulissimaista. Se on kuin kahden maailman rajalle pystytetty lavaste, kaunis ja samalla oudon kömpelö.

Yksiö oli kuin möykkäävä kohtu, joka löyhkäsi kannabikselta.

Vaikka Eero oli kaksi vuotta minua nuorempi, hän oli se, joka nuorisoaseman treenikämpällä, homehtuneessa kellarikolossa Aurajoen vesirajan tuntumassa, hahmotteli tulevaisuuden suureellisia suuntaviivoja.

                                                                                      Kaisa                                           

 

Mutisen kamalat tunnustukseni annan henkeni kohota tavaratalon ilmanvaihtojärjestelmään.

Aistin itsessäni tasapainon: toisessa kädessäni kannoin solmioita ja hanskojani, toisessa tuoksuvaa basilikaa kuin hienovaraista viestiä.

Ihmeellistä on aamu aamun jälkeen seurata, miten vahamaisille, vasempaan viettäville kasvoille hiipi aavistuksia Oskarista.

Oskarin vaivalla koulutettu suoli oli niskoitellut.

Minttu