TEHTÄVÄ: Etsi teoksesta kohtia, jotka ovat mielestäsi avainkohtia teoksen teemoihin.
- Sä et ikinä opi tuntemaan mua, jos sä et tunne mun taustaa. Kai sä ymmärrät, että menneet paikat ja kokemukset on muovannu meistä sen mitä me ollaan. Sen mitä me pidetään kauniina tai rumana, sen sisimmän minuuden. (Avaintilanne)
Heräsin unesta aina samassa kohdassa, sanoin. Makasin valveilla. Oli kamala pelätä, että äiti voisi olla minulle vieras. Ja minä hänelle. Tuulta täynnä. Aamiaisella keittiön valo oli kirkas. En puhunut unestani. Tuijotin äitiä. Mietin, että täytyihän meidän toisemme tuntea. Täytyi. Ei pöydän äärellä enää muitakaan istunut. (Eukalyptus)
- Muistatko sä, miten tää oli maailman ihanin paikka, josta ei olis koskaan halunnut lähteä? Luulen muistavani, mutta en sano mitään. - Lapsuus on typerää eikä se lopu ikinä. Mennään, Pilvi sanoo ja laskeutuu entisen leikkikalliomme lumista kekkosenotsaa. Taksista näemme bussia odottavan teinijoukon. Bronksahtaneet lökäpöksypojat räkivät pipojensa alta rehvakkuuden ikivihreitä limoja hankeen. -- Tytöt tuijottavat poikien ja kerrostalojen ohi oman ydintalvensa tuiskuihin. Näen teinejä katsovan Pilvin ilmeen. Arvaan, mitä hän miettii. Parin viime vuoden aikana meille on tapahtunut jotakin. Olemme sairastuneet nostalgiaan, joka saa ikävöimään aikoja, joissa ei juuri ollut ikävöitävää. Vaikka yhteinen sairaus auttaa meitä ymmärtämään toisiamme entistäkin paremmin, se huolestuttaa silti minua. Olemme liian nuoria lamaantumaan eilisen jätteiden alle. Pimeän lähiön halki rullaava valkoinen Mercedes olkoon pakoauto harmailta umpikujilta. (Hei Azim!)
Ida
Tuulin ryhti lysähti, ja hän pillahti itkuun. Nousin vuoteesta. Menin Tuulin luo ja laitoin käteni hänen ympärilleen. Anteeksi rakas, mitä nyt, mitä nyt, minä höpötin. Itku vapisutti Tuulia. On kamalaa vain lihota ja lihota ja lihota, hän nyyhkytti. Et sä ole lihava, minä sanoin. Olenpa, inhottava läski, hän sanoi. Vähän pyöristynyt mutta ihana, minä sanoin. Itku kiihtyi. Päästin irti Tuulista ja käännyin peilin eteen. Tartuin vatsamakkaraani ja venytin. Katsopa tätä, sanoin. Täristelin tanakoita reisiäni. Näetkö tämän, sanoin ja paljastin peilille melkoisesti harventuneen päälakeni. Meistä on tullut kolmekymppisiä, sanoin kuin asiassa olisi piillyt suurikin lohtu.
Janette
Onko se sinun nuolesi, joka räsähtää jonkun epäonnisen kalloon ja jää päälakeen törröttämään?. . .
. . .Siksi varjelen tätä kuvaa: Viisi poikaa seisoo laakealla kentällä piirissä ja odottaa. Viisillä pojankasvoilla virnuilee itselle annetun ajan loputtomuuteenluottavien julma ilkikuri. Kaikki on vasta alussa ja nuoli nousussa, kärjessään koettelematon teräs, viattomuutta teeskentelevä, aidosti kirkas. (Ensimmäinen luku)
Heta
En ole sen kevään jälkeen käynyt vanhassa koulussani. En tiedä, miten vuodet ovat sitä muuttaneet. Joskus uniin tai iltapäivän hajamietteisiin hetkiin vajonneena näen tutun harmaan julkisivun ylläni. Sen näyn juurella voin toistamiseen täyttää yksitoista. Tai elätellä ikäkuluja humanistisia haaveita. Nykytilanteesta huolimatta uskotella, että ennakoimattoman ajan irrationaalisuudessa me ja sivilisaatiomme kytkeydymme aiempiin ilmiasuihimme jatkuvuuden ja perinteen sitein, hyvän ja pahan sitein. Hyvän vai pahan? Kuka tietää. Tetti Berg. Katson maailmaa makuulta taas. Korkea ikä on konservatiivi, jonka dementia toviksi radikalisoi, toviksi tumman kannen jo laskiessa. (Tetti Berg)
Pimeän sorkkaraudat repivät, mitä valon vasarat rakentavat. Sinä aamuna näin vihdoin mielenkiintoisen unen: Istuin täpötäydessä luentosalissa kateederille kätkeytyneenä ja pitelin sylissäni kosteaa vauvaa. Salin penkeillä levoton häly yltyi. Vauvan iho eritti sitkeää, sormiini ja vaatteisiini takertuvaa limaa. Mietin,mikä olisi vaivattomin tapa hankkiutua vastenmielisestä vauvasta eroon. Tunnistin sen kasvoista Matiaksen piirteet. Vai olivato ne omat piirteeni? Vauva avasi silmänsä. Lima kupli sen huulilla kun se puhui: "Pimeän sorkkaraudat repivät, mitä valon vasarat rakentavat." - - Joskus nuorena ylioppilaana omien unieni symbolinen monitulkintaisuus oli pelottanut minua. Unet tuntuivat paljastavan itsestäni alueita, joille olin haluton katsomaan. (Pimeän sorkkaraudat)
Kaisa
